Tekst:
Ajattara Noitumaa

Ylpeina kannamme Tappajan suruja On mustat muistomme Hulluuden saatossa Irve valtaa kasvot On edessa kuolema Henkesi ottaa Mutta minka puolesta Vain

Tanaan kukaan ei pelastu Elatko elamasi kuin lammas? Ikuisuus ruoskii aina Kun ymmartamattomyytenne tekee minusta viisaan Sita ei voi poistaa Ei surua

Silla synnyt kuolet ja hajoat Se ei ole suru, joka hautaan saattaa Ajatus, etta se ei ollutkaan sina saalinkoysista vapahtaa Ja se maahan polkee Tassa

On aika saattaa Raiskattu uhrimme kaataa Silta kaula leikatkaa Tai niskasta lapi vasara Rukoiletko armoa minulta? Jota Saatana palvoo Sama se on kuka

Ei kysy nalkaa Verikosto On surma hauraan paine On kasvot vieraina taalla Viela hengittaa Silvottu nainen Ja hirressa sina Se hirressa Pelkasi Ja hirressa