Tekstovi: Mokoma. Rautaa Rinnoista.

Rautaa rinnoista
Haen jalalle sijaa
Paalle pielusta
Mielelle tilaa
Mita loydan sen sijaan

Jalalle kuopan
Paalle kulmikkaan kiven
Mieleen maailman painon
Saanko siis mita tilaan

Tassa kylmassa maassa
Jossa talvi on pitka
Ja sisaltaa kesan
Voi kuolla pakkasen puremaan
On minun itse tuleni iskettava
Liekit ruokittava
Niita suojeltava
En voi luottaa onneen
Tai sattumaan
Houkutella salamaa

Etsin suojaa pensaasta
Vetta kivenkolosta
Ravintoa kaarnasta
Rautaa rinnoista

Raivaan korpeen alaa
Suojapaikkaa, jota sieluni halaa
Saanko siis mita tilaan?
Jalat vaativat kalliota
Paani kattoa
Mieli avaruutta
Mita loydan sen sijaan

Tassa synkassa maassa
Jossa aurinko loistaa
Jos saa pilvilta luvan
On helppo minansa
Varjoon kadottaa
On meidan itse
Soihtumme kannettava
Pareet vuoltava
Lyhdyt sytytettava
Ei saa luottaa paivaan vaihtuvaan
Aurinkoon nousevaan

Etsin suojaa pensaasta
Vetta kivenkolosta
Ravintoa kaarnasta
Rautaa rinnoista

Ei kohtaloaan voi huiputtaa
Sen olen kuullut toki
Niin sanotaan
En vain usko koko kohtaloon
Luotan tahtoon ja valintaan

Etsin suojaa pensaasta
Vetta kivenkolosta
Ravintoa kaarnasta
Rautaa rinnoista

Etsin suojaa pensaasta
Vetta kivenkolosta
Ravintoa kaarnasta
Rautaa rinnoista